Kolmijalka

Argh, voehan Susu. Mulla on ekaa kertaa kolmijalkanen koira. Eilisestä asti vasta, ja viiden kilsan iltalenkin kulki melkein koko matkan paino jalalla, yhtään valittamatta. Aamupissatuksella oli jalka kokoajan ilmassa. Mitään kipupisteitä ei löydy mistään, vaikka kuinka sörkin ja väännän, hmmh. Ja ihan oma iloinen itsensä kotona, mitä nyt pomppii takajalka ylhäällä suurimman osan ajasta. 

Tällasissa tilanteissako kannatti huokasta syvään ja odotella muutama päivä, eikä rientää lekuriin käyttämään lapsiin tarkotettuja joulurahoja? Juu juu... Voisin pikkasen yrittää relata ja priorisoida taas. Koira ei kuole heti jalkakipuunsa, niin kuin en minäkään pääkipuuni. Stressi päällä. 

Nukkuvan Ruusan kiusaamista eilen (stressivainoharhasena katsoin, että onko silläkin joku pirun syylä alahuulessa, mutta ei sentään, pala - pigmenttiä - vaan uupuu):

Sieni

Susun sieniviljelystä kuuluikin. Olihan se perkele sieni-infektio, Microsporum canis. Ruusasta napattiin myös näytteet (ihan vaan harjalla pikasesti), molemmille alotettiin systeemisena hoitona Sporanox ja kahdesti viikossa tarkoitus pestä Imaverol-liuoksella. Kämpän puunaukseen Virkon S. Ihmislekuri ens viikolle jne jne. (Diagnosoin jo itseni: 'vitutus maximus')

Kuukauden päästä kontrollinäytteet. 

Ihan näin muutenkin vituttaa kyllä taas kaikki. Tokoryhmä lakkasi olemasta kerran viikkoon, onneksi feissarin puolella saatiin jo sumplittua ekaa reeniä kasaan marraskuun lopulle. Into kotona tekemiseen on tällä hetkellä nolla, mutta jospa tästä piristyy kun saa talon, auton, elämän puunattua.

Sairastelujen syksy

Syksy kirmaa ohi yhtä reippaasti kuin aina. Arki on tänä vuonna kuitenkin huomattavasti rauhallisempaa kuin edellisinä, liekö isoin syy "äidin tottuminen lasten koulunkäyntiin" vai koiratreenien vähentyminen, ehkä kaikki yhdessä? Lasten harrastukset vie illoista osan, mutta hyvin monena hetkenä olen tuumaillut kotona yksikseni, että mitähemmettiätekis. Kivahan se on välillä vaan olla.

Rauhallisempi ei aina tarkoita stressivapaata. Ei... Ennin poismenosta alkanut tuskainen vuosi on tuonut naamaani kasan ryppyjä, kroppaan + 10 kiloa ja perhe-elämään normia enemmän painetta. Ei ole ollut hyvä vuosi. Toivottavasti se päättyisi pian ja nämä alla luetellut nyt jäisivät viimeisiksi.

Ruusalle ilmestyi juoksujen jälkeen patti nisän viereen. Katselin sitä aikani ja kun jatkoi kasvuaan, eikä kadonnut valeraskauden loputtua, käytiin poistattamassa. Hyvä näin, oli pahalaatuinen kasvain. Leikkaavan lääkärin ja patologin sanojen mukaan ei tarvitse nyt pelko persuksissa uusia odotella. Enkä aiokaan antaa itseni stressailla tätä. Nuori koira, joten viimeistään nyt kuitenkin varmistui se, ettei lisää pentuja tule. Terveyttä enemmän olen ollut pettynyt tiettyihin pelkoihin, joita koira on alkanut näyttämään. Lähipiiri tietääkin kaiken tuskailuni, kiitos kuuntelevista korvista ja tuntikausien keskusteluista. <3 Nyt on tällä hetkellä huomattavasti parempi fiilis.

Kauluri ei ole haitannut Ruttua mitenkään. Sukeltaa lenkin jälkeen itse siihen ja peuhaa, leikkii ja syö loistavasti siitä välläämättä. Jotain hyvää. :)

Möykkyä enemmän arkeen on vaikuttanut jalan nuoleminen. Etujalan "tauoton lutkutus" ilmestyi yhtäkkiä, juuri ennen kasvaimen leikkausta. Iho meni nopeasti huonoksi ja kinttu turposi. Ei ontumista, näkyviä kipuja, pelkkä stressaantunut nuoleminen. Antibiootit ollu nyt 6 viikkoa ja jalka hyvä. Pystyy elämään ilman kauluria ja meinaan jo huokaista. En ihan vielä. 

6 viikkoa sitten.

Nyt.

Susukin järkytti ihollaan. Nämä läikät ilmestyi ihan yhtäkkiä ja aloin jo maalailemaan mielessäni kaikenlaisia ihotulehduskierremurheita. Susua ei missään vaiheessa tuntunut häiritsevän ulkonäkönsä. Ei raaputellut itseään, tms. Käytiin lekurissa ihmettelemässä, otettiin näytteitä jne. Ei mitään. Ei yhtään mitään.  

Nyt karva taas kasvaa ja iho siisti. En ymmärrä mikä yhtäkkinen reaktio johonkin. Koirat söi salaa muutaman kilon pähkinöitä ja Ruusalla oli se kasvain, siinä ne "normista poikkeavat"... 

Samaan syssyyn - ja samaan konkurssiin - lohkesi Susulta vielä hammas. Käydään se ensi viikolla poistattamassa ja samalla ekaa kertaa myös siistitään suu muuten. Toivottavasti sieltä ei mitään sen kummempia löydy. Ehkä tämä sairastelukierre tähän katkeaisi. Gotta hope. :)

Kaiken tämän keskellä ei ole hirvittävästi huvittanut valokuvata (vaikka niin todella oli tänä syksynä tarkoitus), jotain kuitenkin. 

Ihon syynäystä

Blogiteksti vajaan vuoden takaa

Tänään oli taas YES:lla tutkimuspäivä. Paikalla oli vierailijoita ulkomailta ja pyysivät Susun sen vuoksi näytille. Olin itse puolet päivästä paikalla, parhaani mukaan vastailin englanniksi kysymyksiin ja autoin valokuvaamisessa. Mielenkiintoinen tapaus tämä likkamme, kuulema. Susu oli reipas ku mikä, ihmisiä rakastavana tyyppinä näytti erityisen onnelliselta kun kaaaaikkien syliin pääsi lääpittäväksi. :) 

"Susu tuotiin Yliopistollisen eläinsairaalan dermatologian klinikalle kontrollikäynnille sterilaation jälkeen (2011) alkaneiden iho-oireiden vuoksi. Dermatologisessa tutkimuksessa havaittiin, että Susun mahanalus ja takareisien alueella on karvattomuutta, mahassa ja selässä mustapäitä ja iho on ohut sekä hyvin venyvä ja epäelastinen. 

Susulle tehdyt tutkimukset sairaalassa: 

Susun ihosta laskettiin venyvyysindeksi, joka oli 15,2 %. Ihon venyvyysindeksin normaali viitearvoraja koirilla on alle 14,5 %. Kohonnut venyvyysindeksi viittaa kollageenisairauksiin, jotka ovat synnynnäisiä. 

Susulta otettiin verinäytteet, joista tutkitaan täydellinen verenkuva, perusseerumiarvot ja Susulle tehtiin ACTH-stimulaatiotesti. Tulokset valmistuvat myöhemmin. 

Susun ultraäänitutkimus uusittiin ja lisämunuaisen kuorikerrokset olivat ennallaan. Ultraäänitutkimuksessa ei myöskään havaittu muuta poikkeavaa. 

Jatkohoito kotiin: On todennäköistä, että melatoniini-hoidolla ei aikaansaada karvojen kasvua, koska 4 kuukaudessa ei ole tapahtunut mitään muutosta Susun ihossa. Melatoniinista on vain vähän haittavaikutuksia, joten sitä voidaan halutessaan vielä kokeilla parin kuukauden ajan. 

Ultraäänilausunto: 

Maksa on rakenteeltaan ja kaikuisuudeltaan normaali. 

Sappirakossa on edelleen hieman runsaskaikuista sisältöä. Dd. sakka, lieju. 

Perna on rakenteeltaan ja kaikuisuudeltaan normaali. 

Molemmat munuaiset ovat rakenteeltaan ja kaikuisuudeltaan normaalit. 

Näkyvin osin munasarjastumppien alueella ei todeta normaalista poikkeavaa. 

Vasemman lisämunuaisen kaudaalipää on muodoltaan pyöreä, mutta kooltaan vielä normaalin rajoissa (n. 6,2 mm). Muutos on vastaava kuin edellisessä tutkimuksessa. 

Oikean lisämunuaisen koko on normaalin rajoissa (n. 5,5 - 6 mm), joskin kraniaalipäähän näkyvyys on hieman huono. Dd. vasemman lisämunuaisen hyperplasiaa/nodulaarista muutosta ei voi poissulkea, mutta lisämunuaisen koko ja muoto on vastaava kuin edellisessä tutkimuksessa. 

Mahalaukku ja suolisto ovat näkyvin osin normaalit. Virtsarakko on normaali. Vatsaontelossa ei todeta vapaata nestettä eikä näkyvin osin suurentuneita imusolmukkeita."

Toipilas

Susu pieni mussukkainen! Tikit saaneet olla rauhassa. Tällä viikolla saadaan jo ne pois ja pääsiäiseksi karataan möksälle ilman lapsia ja miestä. Ah loma! Vielä ei mitään uutisia YES:lta, enpä vielä odotellutkaan... Ehkä.

Mamman mussu <3

Susun ihon nykytila

Diudiu, taas on tutkittu - vaan ei hutkittu. Oma lekurimme laittoi lähetteen viime kuussa, koska kaikki mitä voitiin lekuriaseman laitteilla tutkia oli jo tutkittu tämän vuoden aikana. Nyt Supanen vietti maanantain YES:ssa kaikkien rapsuteltavana. Sain kuulla kolmelta eri lekurilta plus kahdelta harjoittelijalta, että Susu oli hurmaava pussaileva luottavainen oma itsensä - ja tätä haluttiin selvästi korostaa, koska pinserit ei aina suinkaan ole... Onhan niitä monenlaisia. Susua varmasti vähän hirvitti, mutta se meni reippaasti toimenpiteestä toiseen ja vailla diagnoosiakin nyt mulla on ihan hyvä fiilis. Ehkä nyt viimeistään tuli se vähän kaivattu tunne "en olekaan hullu, enkä kuvittele näitä oireita / en ole hullu kun pidän tätä jonain normaalina asiana". Dermatologian osasto oli yhtä ihmeissään kuin minäkin. (Ja mukavasti vakuutusyhtiö juuri viestitti, että korvaa vajaan 800 € maanantaistamme hieman yli puolet. Mukava tieto, on tässä kaivettu rahaa jo vähän sieltä sun täältä tuota koiraa tutkiessa, anteeksi vaan rakas perheeni... )

Talletan tähän yhteenvedon kokonaisuudessaan, ei sisällä vaikeammin ymmärrettävässä muodossa tutkimustuloksia, en minä niistä kuitenkaan mitään ymmärrä. :)

ESITIEDOT

Susu tuotiin Yliopistollisen eläinsairaalan sisätautien ja dermatologian osastolle jatkotutkimuksiin sterilaatioleikkauksen jälkeen alkaneiden iho-ongelmien vuoksi. Susun karvapeite oli harventunut ja leikkausalueen karva ei enää kasvanut normaalisti takaisin. Susu oli tutkittu lähettävällä eläinlääkärillä, jossa oli poissuljettu hormonaalisia sairauksia kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaiskuoren liikatoiminta.

KLIININEN TUTKIMUS

Kliinisessä yleistutkimuksessa Susu oli pirteä. Karvapeite oli symmetrisesti harventunut lavoista ja takareisistä. Myös rintakehän alueella ja koko vatsan alueella karvapeite oli harvaa. Ihon kimmoisuus oli vähentynyt kauttaaltaan ja iho oli läpikuultava ja hyvin ohut. 

LABORATORIOLÖYDÖKSET

Sususta otettiin verinäytteet, joista tutkittiin periselinarvot (maksa- ja munuaisarvot, elektroloyytit, proteiinit, kolesteroli ja verensokeri) sekä verisolut (puna- ja valkosolut, verihiutaleet, hematokriitti ja hemoglobiini). Lisäksi Susulta otettiin virtsanäyte vapaasti laskeutuvasta virtsasta. Virtsanäytteestä tutkittiin ominaispaino, perustutkimukset, sedimentti ja kortisoli/krea-suhde. Susulle tehtiin myös ACTH-stimulaatiotesti, josta määritetään tällä kertaa 17-OH-progesterone (Adrenal Sex Hormone Imbalance) kortisolipitoisuuden lisäksi, sillä sukupuolihormoneista johtuvat häiriöt saattavat aiheuttaa kasvankasvuhäiriöitä ja ihon ohenemista.

Löydökset:

* Valkosolut olivat edelleen hieman alhaiset 3.38 (viitearvot 5,4-17,4) ja punasolujen määrä oli hieman koholla 8.54 (viitearvot 5.3-8.0). Saattaa olla harmiton sivulöydös, arvoja tulee kontrolloida tai mikäli arvot muuttuvat voimakkaammin / Susulla tulee muita kliinisiä oireita, suositellaan tarkempia jatkotutkimuksia.

* Kolesteroli oli hieman koholla 10.2 (viitearvot 3,7-9,8). Voi johtua rasvaisesta ruokavaliosta, joillain yksilöillä luontaisesti hieman korkeampi. 

* Muut veriarvot (maksa-arvot, munuaisarvot, verensokeri, proteiini, albumiini, elektrolyytit, kalkki, fosfaatti, bilirubiini) olivat viiterajoissa.

* Virtsan kortisonimääritys valmistuu noin viikon kuluessa. Teille soitetaan, mikäli arvo poikkeaa normaalista.

* 17-OH-progesteronimääritys lähetetään ulkomaille analysoitavaksi, joten tulosten valmistuminen voi viedä pari viikkoa. Teille soitetaan tulosten valmistuttua.

DIAGNOSTINEN KUVANTAMINEN

Susulle tehtiin vatsaontelon ultaäänitutkimus mahdollisten lisämunuaisperäisten ongelmien poissulkemiseksi. Ultaäänitutkimuksessa havaittiin, että lisämunuaiset olivat pyöristyneet muodoltaan, mutta kooltaan normaalin vaihteluvälin rajoissa. Muuta poikkeavaa ei havaittu.

IHOBIOPSIAT

Susulta otettiin rauhoituksessa koepaloja ihon eri alueilta (3 kpl), jotka lähetetään patologin lausuttaviksi. Lausunnot valmistuvat muutaman viikon kuluessa. Teille soitetaan tulosten valmistuttua.

DIAGNOOSI

Tällä hetkellä avoin. 

JATKOHOITO

Odotetaan hormoonimääritysten tuloksia, sekä ihobiopsioiden tuloksia. Tulosten perusteella sovitaan mahdollisista jatkotutkimuksista ja hoitotoimenpiteistä.

Meillä on sen verran viileä kämppä, että Susu loikoilee haalari päälläkin auringossa. :)

Nahkarotta <3

JUUSTOOOOOO!

Kolme pientä tikkiä.

Karun näköinen... 

Älä häirii, nukun tyynyäni vasten.

Nahkis istuu auringossa, en saa kuvaa käännettyä. Karva yrittää jopa kasvaa keskimasussa.

Syksyä...

Tässähän se syksy on mennyt, kiireessä ja kuitenkin nauttien. Pellolla on pompittu päivittäin hihnalenkkien ohella ja oon melkein huomaamattani päässyt siihen tilaan, etten jännitä laumani kanssa. Enni sutii ja pelkää edelleen asioita, Ruusa on kasvanut aikuiseksi ja näköjään se kestää kuin kestääkin Ennin kummallisuudet.

Megamageet L-penskat kävi meillä kylässä... :)

Susu on hyvällä tuulella kokoajan, näyttää hyvältä ja on saanut mut jo melkein vakuuttuneeksi siitä, ettei väkisin kannata tutkia ja tutkia... Kontrollit eivät tuoneet Cushing-diagnoosia ja muutenkaan ei löydetty mitään, mitä alettaisiin hoitaa. Lekurin sanoin "odoteltaisko jotain lisäoireita". Toisin kuin kuvittelin, karva muualla kropassa on ihan ok ja vaihtuu ja kasvaa, maha on yhä paljas. Mustapäitä on selän takaosassa yhä jonkin verran, ei mitenkään erityisen paljon ja eivät edelleenkään Susua haittaa mitenkään. Ehkä mä voisin tosiaan relata.

Enni kävi pissailun takia labroissa ja muutenkin ultrattiin, syynättiin ja tongittiin mummeli läpi. Huippukunnossa, sai pissankarkailuun kuitenkin lääkityksen (Propalin). Ja paniikkeihin täsmälääkkeet, ei olla (onneksi) vielä edes testattu.