Syksyä...

Tässähän se syksy on mennyt, kiireessä ja kuitenkin nauttien. Pellolla on pompittu päivittäin hihnalenkkien ohella ja oon melkein huomaamattani päässyt siihen tilaan, etten jännitä laumani kanssa. Enni sutii ja pelkää edelleen asioita, Ruusa on kasvanut aikuiseksi ja näköjään se kestää kuin kestääkin Ennin kummallisuudet.

Megamageet L-penskat kävi meillä kylässä... :)

Susu on hyvällä tuulella kokoajan, näyttää hyvältä ja on saanut mut jo melkein vakuuttuneeksi siitä, ettei väkisin kannata tutkia ja tutkia... Kontrollit eivät tuoneet Cushing-diagnoosia ja muutenkaan ei löydetty mitään, mitä alettaisiin hoitaa. Lekurin sanoin "odoteltaisko jotain lisäoireita". Toisin kuin kuvittelin, karva muualla kropassa on ihan ok ja vaihtuu ja kasvaa, maha on yhä paljas. Mustapäitä on selän takaosassa yhä jonkin verran, ei mitenkään erityisen paljon ja eivät edelleenkään Susua haittaa mitenkään. Ehkä mä voisin tosiaan relata.

Enni kävi pissailun takia labroissa ja muutenkin ultrattiin, syynättiin ja tongittiin mummeli läpi. Huippukunnossa, sai pissankarkailuun kuitenkin lääkityksen (Propalin). Ja paniikkeihin täsmälääkkeet, ei olla (onneksi) vielä edes testattu.