lauantai 15. lokakuuta 2011

Lokakuun eka mökkireissu
























Niin kuin kuvista toivottavasti näkyykin - lauma voi hyvin. Muutaman stressikuukauden jälkeen palikat on loksahdelleet paikoilleen, enkä oikeasti tajua enää edes varoa Ennin ja Ruusan kanssa. Lattialla sutimiset (joita Enni tuskin koskaan lopettaa) ei enää häiritse Ruusaa ja jos häiritsee niin reaktio ei enää ole "kiinni!" vaan pelkkä tsekkaus riittää.

O l e n n i i n k ä s i t t ö m ä t t ö m ä n o n n e l l i n e n .

Ruusalta tsekattiin eilen lonkat ja kyynärät, Enniltä "mummolabrat". Maanantaina soittelen labrojen perään, veri virtsassa toivottavasti vaan pissatulehduksesta.

Susu alotti agilityn alkeet ja on riemuissaan. :)

Tänään käytiin Pornaisissa ihailemassa Norjan tuontia, Pretaa (joka ei osunu mun kuviin sattumalta sit lainkaan). Ihana otus, mut ei mulla ole kyllä minkäänlaista pentukuumetta taaskaan. Ehkä se on sitä kun tietää, ettei lauma tästä kasva niin ei lietso itseään kuumeilemaankaan?

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Muutama sana

Eilinen MH-kuvausko se Ruusan on niin uuvuttanut, ettei tänään ole hiirijahtikaan juuri innostanut? 





Tuo kuvaus oli ihan jännä, jännitin sitä hulluna. Ihan Ruusamainen otos, tosin pakko todeta, että Ruusalla on nyt jonkinlainen kumman outo rauhallisuus-kausi meneillään... Hieman yllätti, ettei viehe kiinnostanut yhtään. Leikkimättömyys ei taas yllättänyt, tällä kertaa ei edes näkynyt sitä "leikitään nyt sun mieliks vähän" -Ruusaa. :) Haalarille paukutus ja aaveille murina oli hyvin uhkaavaa kuultavaa (itse jouduin kattelee muualle), molemmista pelotteista palautui mielestäni älyttömän hyvin. Uhkaa ja aggrea löytyi myös kuvaajien mielestä kun oikein kaivettiin. Todella mielenkiintosta nähdä ens vuonna Ruppu luonnetestissä, vuoden vanhempana!

Meillä ei ole viikkoihin ollut kotona minkäänlaisia ongelmia akselilla Ennin sutimiset-Ruusan reaktiot. Alan rentoutua tilanteen suhteen, mutta tietyistä asioista aion pitää kiinni, kuten; koirat eivät jää kolmistaan koirahuoneeseen kun ihmiset poistuvat talosta.

Viikko sitten Susu kävi esiintymässä huonosti näyttelyssä pitkästä aikaa. Ei sopinu kiireinen tilanne arvon rouvalle. ;) Ruusa sen sijaan oli upea Lauran ja Karon handlaamana ja narttujen kakkosena jätti taaksensa muitakin kuin äiskänsä.

Lupasin Susulle, että jatkossa keskitytään vain fiksuihin juttuihin - alotetaan aksailut ja tokot. Jippii!




Mukavaa kun lapset kasvavat. Oon alkanut tosissani nauttimaan yhteisistä kävelyistä tytön kanssa, rentouttavia hetkiä. Kun itse rentoutuu ja voi hyvin, yksikään pinsereistä ei kisko remmissä ja kaikki nauttii siitä pelkästä kävelemisestä syksyisillä kaduilla. Uskomattoman... Mitäänsanomatonta? Noup, täydellistä.


Hilluakin tietty pitää. :)







tiistai 16. elokuuta 2011

Relaamassa




























Pari päivää mökkeilyä takana. Mukana vaan Susu ja Ruusa, Enni jäi hoitamaan lapsia ja isäntää kotiin. Hyvä, metsässä on ammuskeltu, viime yönä riehui kunnon myrsky. Olen ainoa tärisijä täällä. Ennin paukkuarkuus surettaa päivä päivältä enemmän...

Vesi on himpan alle 20-asteista, ei siis todellakaan enää kovin kutsuvaa. Pystyy siellä pesulla käymään. Ja Ruusan lempparit, vesikirput, kykenee elämään nekin. :) Ruusan aikuistumista on mukavaa ja samalla vähän haikeaa seurata... Olen yrittänyt tehdä kaikkeni, etten vaatisi siltä liikoja ja saisi rauhassa koheltaa pentuaikaansa. Nyt se kuitenkin vaikuttaa kovin aikuiselta, silloin tällöin ainakin. Ilmekin on jo jotain ihan uutta.

Susu ei ensimmäiseen vuorokauteen oikein innostunut metsäilystä, paljaaksi ajeltu masu ja metsän märkyyskö syynä... Nyt on kuitenkin ällötykset ohiteltu ja painelee pitkin maita siinä missä kakrunsakin. Ihana Sususeni. <3