Pari päivää mökkeilyä takana. Mukana vaan Susu ja Ruusa,
Enni jäi hoitamaan lapsia ja isäntää kotiin. Hyvä, metsässä on ammuskeltu,
viime yönä riehui kunnon myrsky. Olen ainoa tärisijä täällä. Ennin paukkuarkuus
surettaa päivä päivältä enemmän...
Vesi on himpan alle 20-asteista, ei siis todellakaan enää
kovin kutsuvaa. Pystyy siellä pesulla käymään. Ja Ruusan lempparit, vesikirput,
kykenee elämään nekin. :) Ruusan aikuistumista on mukavaa ja samalla vähän haikeaa
seurata... Olen yrittänyt tehdä kaikkeni, etten vaatisi siltä liikoja ja saisi
rauhassa koheltaa pentuaikaansa. Nyt se kuitenkin vaikuttaa kovin aikuiselta,
silloin tällöin ainakin. Ilmekin on jo jotain ihan uutta.
Susu ei ensimmäiseen vuorokauteen oikein innostunut
metsäilystä, paljaaksi ajeltu masu ja metsän märkyyskö syynä... Nyt on
kuitenkin ällötykset ohiteltu ja painelee pitkin maita siinä missä kakrunsakin.
Ihana Sususeni. <3