Elämä

229 vuorokautta. Sen verran aikaa on jo siitä kun minun pieni maailma romahti. Näyttää paljolta, tuntuu todella vähältä. En ole varmaan koskaan elämässäni tsempannut niin kuin olen näiden vuorokausien aikana. Koska maailmahan ei pysähdy. Suorittaminen ei lopu, ympärillä muut eivät odota, mitään ei voi siirtää loputtomiin ja joskus on kuitenkin kerättävä ne palaset. 

Edelleen on päiviä kun ei tahdo kyetä nousemaan sängystä. On niin järjetön ikävä. Mutta sitä nousee, ja tsemppaa, eikä seuraava aamu välttämättä ole yhtään niin huono. Elämä jatkuu.

Rakkaus:

https://www.youtube.com/watch?v=uj3TxWgbUtU

ps. Virittelen blogia sen verran, että lisäilen pienet kuulumiset kotisivujen puolelta tänne väliin ja linkitän blogin sivuille... Joskus näitä on täältä kivempi selailla.

Jack & Selma 1 v

Kiireistä ( = nettilaiskaa) aikaa tämä kevät. :) Meille ei kuulu mitään erikoista, nautitaan lumettomasta mutta kylmästä luonnosta ja yritetään suunnitella tulevaa kesää. Pian se tulee.

Ranen ja Ruusan ihanaiset täyttivät jo vuoden, aika se vaan kuluu:

Kevääseen kuuluu pienen pieni pentukuume. Haaveksin tasaisin väliajoin riistan värisestä (alla kuvassa äitin ihana mäykkypoika) pinseristä, toisinaan taas merlestä sk colliesta. Suurimman osan aikaa yritän vaan selviytyä arjestani, joten järjellä ajatellen toki tiedän, ettei nyt ole aika kolmannelle koiralle. Enni on yhä päivittäin ajatuksissa, mutta pahin suru on viimein hellittänyt. Ei tule enää joka-aamuisia itkukohtauksia tai pahan mielen vuoksi unettomia öitä. Aika korjaa, niinhän nuo fiksummat puoli vuotta sitten sanoi...