Muutama sana uudesta vuodesta, inhokkijuhlastani.
Ei olla aiemmin vietetty täällä Klaukkalassa vuoden vaihtumista. Eipä olisi kannattanut tälläkään kertaa, sen verran kova meno tällä omakotitaloalueella oli. Ei meinannut oma pää oikein kestää sitä rakettien pauketta ja päällämme räjähtelyä, joten eipä suuri ihme, että Ruusakin kokemattomana niihin sitten reagoi.
Tunnin ajan likka makoili peiton alla maailmaa paossa, äiti tuli viekkuun vähän huolehtimaankin. Sitten kun itse - neuvoja kuunneltuani - yritin hillitä stressiäni ja rupesin lasten kanssa pelaamaan, syömään, jne. tuli Ruusakin napostelemaan luutaan olkkariin. Tokoiltiin sisätiloissa, ulko-oven kiersi kaukaa, eli sisällä ok. Susulla ei mitään ongelmia, halus väkisin pissallekin pahimman räiskynnän aikana, päästin liinassa.
Enni ei poistunut häkistään - ovi auki - 8 tuntiin, mutta söi kyllä siellä varsin tyytyväisenä ja muutenkin päästi Susun sinne putsailemaan korvat. Lähinnä nukkui. Ennillä oli nyt ensimmäistä kertaa lääkitys päällä, 1½ tablettia Alproxia vuorokauden sisään.
Yksikään koiristani ei ole äänivarma. Mut eipä maailma tuhoutunut, tälläkään kertaa.
